18.10.1991

Keuruun kihlakunnanoikeuden päätös 20.9.1989

Virallisen syyttäjän syytteestä, johon X Oy ja Y ovat kohdaltaan yhtyneet, kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 22.-23.4.1988 välisenä yönä Keuruulla yksissä tuumin B:n kanssa tunkeutunut Z-yhtymän omistamaan useita eri liikehuoneistoja käsittävään rakennukseen murtamalla auki kellarikerroksen oven. Sisällä rakennuksessa he olivat murtaneet useiden eri varastojen ovia auki sekä anastaneet Y:n kodinkoneliikkeestä kaksi viritinvahvistinta, kaksi kasettidekkiä, kolme CD-soitinta, kaksi levysoitinta ja kaksi paria kaiuttimia eli omaisuutta yhteensä noin 20.000 markan arvosta. Lisäksi A ja B olivat anastaneet Z-yhtymän ravitsemisliikkeen varastosta korin IV veroluokan olutta sekä X Oy:n liikkeen kassakoneesta ja toimistopöydän laatikosta rahaa 189 markkaa. Vielä he olivat tunkeutuneet oven auki murtamalla erään vakuutusyhtiön tiloihin, mistä kuitenkaan ei ollut todettu mitään anastetuksi. Kodinkoneliikkeestä anastettu omaisuus oli saatu takaisin lukuun ottamatta CD-soittimia.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on tuominnut A:n rikoslain 28 luvun 2 §:n ja 5 luvun 1 §:n nojalla törkeästä varkaudesta 9 kuukaudeksi vankeuteen, mistä oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetysaikaa 2.5.1988 vastaava 1 päivä. Samalla on määrätty täytäntöönpantavaksi Jämsän kihlakunnanoikeuden A:lle 21.11.1986 kahdesta petoksesta (22.7.1986 ja 1.8.1986) tuomitsema yhdistetty 1 kuukauden 10 päivän vankeusrangaistus, joka oli määrätty ehdolliseksi 30.4.1988 päättyvin koetusajoin. Tämän ohessa A on velvoitettu yhteisvastuullisesti B:n kanssa suorittamaan korvaukseksi X Oy:lle anastetusta omaisuudesta 100 markkaa, siivouksesta 50 markkaa ja oikeudenkäyntikuluista 50 markkaa eli yhteensä 200 markkaa sekä Y:lle tälle aiheutuneesta vahingosta 3.195 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.4.1988 lukien ja oikeudenkäyntikuluista 2.700 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.9.1989 lukien.

Vaasan hovioikeuden päätös 13.11.1990

Hovioikeus, jossa A ja B olivat hakeneet muutosta, on todennut lisäperusteluina kihlakunnanoikeuden päätökseen, että varastamisen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus ja varastamista oli, huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä törkeänä. Hovioikeus ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

Perustelut

A on asiaa käsiteltäessä sekä kihlakunnanoikeudessa että hovioikeudessa kiistänyt syytteen. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A oli ennen syytteessä tarkoitettua tekoa ollut mainitun syytteen johdosta kihlakunnanoikeudessa 20.9.1989 törkeästä varkaudesta tuomitun B:n ja varastetun tavaran kätkemisestä 21.2.1990 tuomitun C:n seurassa. Osa anastetuista tavaroista oli viety Helsinkiin B:n kuljettamalla A:n autolla ja osa C:n kuljettamalla toisella autolla, mutta A ei itse ollut ollut tuolloin mukana. Häneltä ei myöskään ollut löydetty anastettuja tavaroita. C on esitutkinnassa kertonut A:n ja B:n kertoneen hänelle käyneensä "keikalla Keuruulla". C:tä ei kuitenkaan ole kuultu kihlakunnanoikeudessa ennen A:n tuomitsemista rangaistukseen. Alemmat oikeudet eivät ole päätöksensä perusteluissa maininneet, millä perusteilla A:n on katsottu syyllistyneen syytteessä tarkoitettuun rikokseen. Alempien oikeuksien ei olisi pitänyt ratkaista asiaa kuulustuttamatta C:tä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden päätökset kumotaan A:ta koskevilta osilta ja juttu palautetaan häntä koskevilta osilta kihlakunnanoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.

Korkeimman oikeuden määräämä täytäntöönpanokielto raukeaa.